nothing tastes as good as thin feels

Tuo otsikko mun tulis aina muistaa. Äsken nimittäin löysin itseni mutustamasta niitä suffelipuffeleita... Poikaystävä halusi eilen avata sen pussin ja se jäi illalla olkkarin pöydälle. Siinä sitten sohvalla mussuttelin ja nyt kaduttaa ja ahdistaa. Pelottaa, että lihon. En halua mokata, kun kerta oon jo laihtunut vähän. Äääh. *ittu!

Ja toinen moka: söin puolet atrian jauhelihapitsasta. Mitä? Mä en edes tykkää siitä, mutta söin silti. Ja niin turhia kaloreita kuin olla voi. Miksi mulla on niin huono itsekuri? 

Kävi jo mielessä, että oksennan. Aiemmin olen tehnyt niin. Mulla on syömishäiriö taustaa, mutta en halua palata siihen oksetamiskierteeseen enää. Enkä halua enää olla vakavasti alipainoinen niin kuin olin joskus. Alipaino kyllä houkuttaa ja luut ja kaikki se syömishäiriömaailman kauhea ihanuus, mutta mä haluan olla vain kaunis omissa silmissäni ja kiinteämpi. Ei sh:ta.

aamupala: 1,5 ruispalaa margariinilla ja 1,5 paistettua kananmunaa, maitoa 2dl n.330kcal
lounas: puolikas mikropizza 240kcal, 2dl maitoa 66kcal
välipala: suffelipuffeleita (sanotaan nyt että 500kcal, vaikka en oikeesti tiedä paljonko niistä tuli)
tähän saakka: 1136kcal

päivällinen:

iltapala:

Nojoo, kello on vasta puol 12 ja nyt jo noin paljon kaloreita. Tänään varmaan syön sitten jotain 2000 kaloria, sillä ei pitäis lihoa eikä laihtua. Tuntuu kyllä, että se määrä lihottaa, mutta se on vaan kai mun tunne... Osastolla ollessani söin reippaasti yli 2000 kaloria ja paino nousi todella hitaasti silloinkin. Ahdistaa silti ja oon pettynyt itseeni.

Nyt vaan tsemppaan ja muistan tuon otsikon!;)